Äiti hiihtää nyt - jälleen!


Minä olen Hiltusen Hanna, Letski- hiihtokoulun koutsi. Suuren uusperheen äitiys on tärkein elämäntehtäväni tällä hetkellä. Olen siis hiihtomutsi, seitsenhenkisen kotijoukkueen kapteeni ja kokki.

Harrastan luontoliikuntaa, mutta hiihtoa minä rakastan ylitse muiden lajien. Olen minisuksi-aikakauden hiihtokasvatti. Silloin kesät olivat kuumia ja talvet lumisia. Tuntuu, että talvellakin paistoi aina aurinko. Ensilumi satoi Kainuussa varhain, jolloin kymmenpäisen serkkukatraan rohkein laski ukin metsäsuksilla ladun Halmevaaran jyrkimpään rinteeseen.Minisuksia oli yhdet. Kilttinä ja nöyränä tyttönä jäin tunnollisesti odottamaan omaa vuoroani, joka tuntui tulevan harvakseltaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt syynkin. Pesin porukan mennen tullen. Onhan se nyt noloa hävitä tytölle mäkihypyssä. Omaa vuoroani odotellessa, jätin pojat harjoittelemaan, otin siskoni vanhat puujärviset alleni ja lähdin sivakoimaan omia latujani jylhien korpimetsien siimeksiin. Silloin meistä tuli rakastavaiset.Hanna <3 Hiihto. Ladulla leikin usein aikani hiihtokuningattaria Marjo Matikaista ja Marja- Liisa Hämäläistä ( nyk. Kirvesniemeä). Matkin supernaisten hiihtotyyliä ja esitin uusintana arvokisojen loppukirejä ja dramaattisia maaliintuloja rintarinnan Raisa Smetaninan ja Manuela Di Centan kanssa. Venäjältä ja Italiasta tulivat kovimmat kirittäjät. Maalissa odottivat äidin tai mummon lihasoppa, tuore leipä ja viinimarjamehu.

Jossain vaiheessa joku tosissaan hiihtäjä oli bongannut minut ladulta ja pyytänyt äitiä ilmoittamaan minut hiihtokisoihin. Debyytti tapahtui Paakin puistohiihdoissa, puolipakolla.

“Paakin Koulun luokkahuoneen opettajan korokkeelle oli aseteltu tavarapalkintoja. Siinä ne olivat: maailman kauneimmat posliiniset suola- ja sokerisirottimet. Halusin ne. Sain syyn olla kisassa mukana. Myös muita kilpasiskojani parveili palkintojen ympärillä suunnittelemassa valintojaan. Kaksi vaaleaa, pitkälettistä tyttöä hienoissa seura-asuissa tarkkailivat minua kauempaa ja supisivat toisilleen.Yrittivät he tulla juttusillekin. Kyllä minä tiesin ketä he olivat, mutta halusin nyt vain unohtaa heidät, päästä hiihtämään ja lähteä kotiin Isän mersulla nuo söpöt kissaposliinit mukanani.Tiesin, että nyt oli se hetki kun piti hiihtää täysillä, koko matka!

Hiihdin hopealle, veren maku suussa. Toinen vaaleista kilpahiihtäjä- tytöistä voitti. Ihan sama,koska sain mitä hain: ne kissat. Isä ajoi perheen keltaisella mersulla kotiin. Palkintoja ihasteltiin ja äiti tarjoili etupenkiltä eväitä. Siskoni voitti oman sarjansa, taas!”

Olin aina kolmen sakissa koulujen kisoissa ja sarjahiihdoissa, mutta mikään maaginen voima tai tahto eivät motivoineet minua hiihtoseurojen valmennusrinkiin ja kisa-vaatteen alle. Ei edes pakko tai varsinkaan se!

Jännitinkö liikaa, pelkäsinkö tappiota, enkö uskonut tarpeeksi itseeni, eivätkö vanhempani ymmärtäneet kannustaa minua oikein? Miksi minusta ei tullut kilpaurheilijaa vaikka lahjoja löytyi?Näitä olen joskus miettinyt, mutta vain ohikiitävän hetken jossain elämänkoulun umpihangessa.

Varmaa on ainakin se, että hiihtäminen on edustanut elämässäni aina nautintoa, irtautumista arkisista rutiineista, hyvää fiilistä. Se on täyttänyt hetkittäisen erakoitumisen tarpeeni ja palauttanut minut muistoihin, turvallisiin lapsuuteni sielun maisemiin. Se on saatellut minut ajattelemaan asioita elämässäni uusiksi ja maailmaani paremmaksi. Teini-iässä huolin mukaani erään erityisen hiihtopimun- täysiverisen kilpahiihtäjän. Ensimmäiset poikaystävämme olivat niinikään kilpahiihtäjiä. Hiihtotarinamme jatkuu edelleen, tällä erää näin. Letski

Hiihto on edelleen parasta talvessa ja lumella. Vuosien saatossa ja maisemien muuttuessa olen huomannut, että lajia tukeva kuivamaan harjoittelu pitkin vuotta on suotavaa, ellei pakollista, jotta talven tullen saa nautiskella hiihdosta hyväkuntoisena, maisemia ihaillen.

Mikä on sinun suhteesi tähän iänikuiseen,uuden nosteen kynnyksellä keikkuvaan kansallislajimme? Mikä on sinun hiihtotarinasi?

Onko viime kerrasta jo vierähtänyt vuosia, jopa kymmeniä? Oletko innokas tutustumaan ensi kertaa tähän kokonaisvaltaiseen hyvän fiiliksen luontolajiin? Jos kaipaat iloista lenkkiseuraa, haluat nostaa peruskuntoasi ja päivittää hiihtotyylisi ja kuulumisesi samalla kertaa hikitakuulla,Letski - hiihtokoulu voisi olla sinun juttusi.

Haastan SINUT mukaan aikuinen nainen, äiti, sisko,anoppi, sporttimummo... SINÄ puistohiihtojen tähti, Hippo-hiihtojen jumbo, koulukisojen kuningatar, perushiihtäjä tai täysiverinen hiihto-urpo ja perässä hiihtäjä,

olet lämpimästi tervetullut kohottamaan hiihtokuntoasi ja tuntoasi, hikitakuulla Letski-hiihtokouluun. Tutustu meihin tällä sivustolla ja ilmoittaudu mukaan. Soita tai meilaa. Kysy lisää ja lähde elämäsi laduille kanssamme. Heimomme kokoontuu ensimmäisen kerran tiistaina 8.9. klo 18.00-19.00. Paloheinässä Hiihtomajan edustalla.Sauvalenkki ja lajiharjoitukset tapahtuvat Paloheinän lähimaastossa, ellei opas eksy.

Tule tutustumaan ja tunnustelemaan, onko murtomaahiihto sinun juttusi. Kokeilukerta on tietysti maksuton. Letski!

#letski #hiihtokoulu #luontoliikunta #murtomaahiihto #hopea #Paloheinä #hiihtoharrastus #Letski #hiihtotreeni #minisukset #kansallislaji #puistohiihdot #Sotkamo #Vuokatti #Paakki #sauvakävely #sauvajuoksu #polkujuoksu

Liity LETSKI- heimoomme HETI!

Your details were sent successfully!

Hiihdä perässä ja seuraa meitä: 

  • Facebook Basic Square
  • Instagram Social Icon
Suosittelemme
Viimeisimmät
No tags yet.
Etsi tägillä
Arkisto